Työtä ja vähän hauskanpitoakin

Uusimpina uutisina voimme kertoa, että Sama Aurinko rekisteröityy Tansaniaan kansainvälisenä yhdistyksenä. Rekisteröinnillä takaamme asioiden hoitumisen lainmukaisesti sekä huolehdimme päiväkodin työntekijöiden lainmukaisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Rekisteröinti vaatii meiltä pinkan erilaisia dokumentteja sekä jonkin verran tietysti rahaa. Saamme apua paikalliselta yhdistykseltä, joka on laittanut prosessin käyntiin. Tansaniassa käytetään paljon välikäsiä, middleman, hoitamaan viranomaisasioita ja niin myös meidän rekisteröinnin hoitaa middleman. Monesti viranomaisasiat joudutaan hoitamaan Dar Es Salaamissa, joten olisi ikävä huomata siellä, että jokin tärkeä dokumentti puuttuu. Middlemania käytettäessä tämä vahinko on poissuljettu. Yhdistyksen rekisteröinti tulee helpottamaan toimintaa Tansaniassa ja mahdollisesti avaamaan meille uusia väyliä toimintamme kehittämiseen.

Olemme saaneet myös uuden ompelijaopettajan naisryhmälle. Kyseessä on vanhempi herra, joka on erikoistunut naisten vaatteiden ompelemiseen. Näin aluksi opettaja käy suunnilleen kolme kertaa viikossa ja varmistaa, että jokainen naisryhmän jäsen hallitsee ompelukoneen käytön ja ompelemisen perustaidot. Sovimme, että aluksi naiset ompelevat erikokoisia pussukoita, kasseja ja koristetyynynpäällisiä, joita voimme tuoda suomeen ja myydä siellä. Tämän jälkeen naiset voivat alkaa ompelemaan naistenvaatteita sekä myydä niitä täällä ja tehdä tilaustöitä. 

Viime tiistaina Raussa ei tehty töitä ollenkaan vaan päiväkodin lapset, henkilökunta sekä naisryhmän jäsenet viettivät päivän Tansanialaisessa huvipuistossa, Zumbalandissa. Päivä oli vauhdikas, mutta niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat sydämen kyllyydestä. Päivän jälkeen menimme vielä päiväkodille syömään pilauta, joka on riisistä ja lihasta tehty todella maukas paikallinen ruoka. 

Torstaina lasti värikkäitä koristetyynynpäällisiä saapuu Suomeen Minnan mukana. Tyynynpäälliset ovat kokoa 50*50 cm ja yhdessä setissä on kaksi samanlaista tyynynpäällistä. 

Kyläpäällikön puheilla

Naisryhmän naisista tällä viikolla paikalla on ollut vain kaksi, Loveness ja Silivia. Yksi naisista, Magreth, oli ilmoittanut että hän ei tule tällä viikolla ollenkaan töihin. Syytä emme tiedä, se voi olla lapsen sairaus, oma sairaus tai sitten ei ole syytä ollenkaan. Saimme myös tietää, että yhdellä naisista on jo työ sairaalassa, jonka takia hän ilmestyy paikalle aina vain silloin tällöin. Vastoinkäymiset eivät suinkaan päättyneet tähän, sillä ompeluopettaja, Michael, ilmoitti että hänellä on niin paljon muita töitä, että ei valitettavasti voi alkaa opettamaan naisryhmää. Tässä kohtaa ei auttanut muu, kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja laittaa Louisille viestiä, että nyt tarvitaan apua naisryhmän kanssa.  Ja eipä mennyt kauaa, kun Louis oli jo sopinut tapaamisen Raun ”Village leaderin” kanssa, joka voisi auttaa meitä naisryhmän kanssa. Täällä jokaisella kylällä on oma ”leader”, joka tietää kaiken sen alueen asioista ja asukkaista. Leaderilla on tiedossaan kaikista köyhimmät perheet, jotka tarvitsevat apua ja tarkoituksena olikin nyt käyttää näitä leaderin tietoja hyväksi. Haluamme auttaa Raun alueen naisia ja saada ryhmään sellaisia henkilöitä, jotka haluavat ottaa avun vastaan. Tällä hetkellä ryhmässä tuntuu olevan motivaatio-ongelmia, ainakin osalla naisista, joten nyt toivottavasti saamme motivoituneita naisia ryhmään mukaan. Tarkoituksena olisi löytää myös luotettava ompeluopettaja näiden perheiden joukosta. 

Louisin isoäiti asuu Raussa, joten hän järjesti meille ja kylän leaderille tapaamisen kotiinsa. Tapasimme vanhan miehen, joka oli juuri sellainen, kun olimme kuvitelleetkin kylän leaderin olevan. Louis keskusteli hänen kanssaan ensin päiväkodista ja oli aivan ihana kuulla, kun leader kertoi, että päiväkoti on ollut todella hyvä asia Raun alueelle ja jopa perheet, joilla on rahaa, taistelevat siitä, kuka saa lapsensa Raun päiväkotiin. Tuollaisen kuuleminen on loistava kiitos ja vahvistaa vain sitä tunnetta, että olemme tainneet aika hyvin onnistua tekemässämme työssä. Tämä jälkeen oli hyvä siirtyä keskustelemaan siitä, mitä voisimme tehdä naisryhmän hyväksi. Leader lupasi viikonlopun aikana selvittää kaikki perheet, jotka olisivat kipeimmin avun tarpeessa ja joista löytyisi motivoituneita naisia sekä mahdollisesti ompeluopettaja. Maanantaina olisi tarkoitus käydä vierailemassa näiden perheiden luona. Joskus asiat tapahtuvat täällä hitaasti ja ajan kanssa, mutta koskaan ei voi tietää mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Eilinen oli tapahtumarikas päivä ja vain muutamassa tunnissa asiat alkoivat taas sujua…

Lääkärissä

Silivialla on ompeluryhmässä mukanaan kolmen kuukauden ikäinen poikavauva. Olemme huomanneet, että lapsi on ollut kovasti sairas. Lapsi on kuumeillut tärissyt ja sen hengitys on vinkunut ja korissut. Rinnan imeminen on ollut vaikeaa, kun hengitystiet ovat olleet tukossa. Päiväkotilaisen kummi Tania on ammatiltaan sairaanhoitaja ja hänen avullaan tiedustelimme, kaunko vauva on ollut sairas, missä lääkärissä käynyt ja mitä lääkettä saanut. Lapsella oli ollut keuhkokuume jo arviolta kuukauden ajan ja lääke, jota hän oli siihen saanut, ei mitä ilmeisemmin ollut tehonnut. Tania piti lapsen tilaa vakanava, joten päätimme selvittää, mitä voimme tehdä.

Tania selvitti, millaista hoitoa noin pienelle vauvalle voidaan antaa, mutta ongelmana oli, että lapsen paino ei ollut tiedossa. Tanialla oli mukana matkalaukkuvaaka, joten vauva käärittiin kangaan ja punnittiin kuten matkalaukku. Tanian ja Lousin avustuksella veimme Silivian ja vauvan yksityiseen sairaalaan, sillä halusimme vielä varmistua hoidon oikeellisuudesta. Sairaalassa lapselle annettiin injektiona vahvaa antibioottia. Lisäksi lapselle täytyy antaa toista antibioottia kuuden päivän ajan. Tania sekoitti lääkkeen valmiiksi ja Louis tulkkasi äidille ohjeet. Odotamme lapsen tilan paranevan seuraavan 24 tunnin aikana. Toivottavasti jo huomenna, kun menemme Rauhun. 

Benchmarkkausta ja sopimusneuvotteluja

Perjantai-aamuna suuntasimme Pasoaan vierailemaan Tafcom-nimisessä organisaatiossa (tafcomtz.com). Keskustasta mukaamme tuli autonkuljettaja, sillä matkalla tiet olivat todella kuoppaisessa ja huonossa kunnossa. Paluumatkalla ajoimme monta kertaa umpikujaan, sillä tie oli useasta kohdin suljettu vierailumme aikana.  

Tafcom on tansanialainen yhdistys, jonka toimialaan kuuluvat mm. HIV/AIDS –työ, lastenkeskus ja naisten ompeluryhmä. Löysimme yhdistyksen toiminnasta paljon yhtymäkohtia Sama Aurinko ry:n toimintaan. Toki he olivat meitä kovasti edistyneemmässä vaiheessa monella tavalla. Ovathan he toimineet jo vuodesta 2005.

Vierailu oli naisryhmän ja Sama Aurinko ry:n kannalta hyödyllinen. Saimme heiltä käytännön ohjeita yhdistyksemme rekisteröintiin Tansaniassa sekä uusia tuoteideoita naisryhmälle. Heidän naisryhmässään naiset valmistuvat ”räätäliohjelmasta” ja voivat sen jälkeen siirtyä itsenäisiksi yrittäjiksi. Siinä on ideaa myös meidän naisryhmäämme ajatellen ja aiommekin selvittää tarkemmin, millaisia sisällöllisiä ja laadullisia vaatimuksia he ovat ohjelmalleen asettaneet.

Tansaniassa, kuten epäilemättä muissakin vastaavan kehitystason maissa, ongelmana on se, että köyhimmillä naisilla ei ole käytettävissään kuukautissuojia. Tämän seurauksena tytöt jättävät menemättä kouluun ja naiset töihin kuukautisten aikaan. Tästä voi alkaa ilkeä kierre, jos tytöt jäävät koulutuksessa jälkeen ja naisyrittäjältä jää viikon tienestit saamatta. Tafcom on pilotoimassa itse ommeltuja kestokuukautissuojia naisryhmän toimesta ja lupasi antaa meille lisää informaatiota niiden toimivuudesta. Epäilemättä myös Raun alueella on kysyntää kuukautissuojille ja siinä voisi olla yksi tuote, jota naisryhmän naiset voisivat valmistaa alueen tytöille/naisille jaettavaksi.

Tapaamisen jälkeen pidettiin palaveri Hannan kanssa Tanzania Volunteersin ja Sama Aurinko ry:n yhteistyöstä mahdollisen hankerahan myöntämisen jälkeen. Tapaaminen päättyi kirjalliseen aiesopimukseen, jossa on ylätasolla määritelty kummankin osapuolen vastuut hankehakemusta valmisteltaessa sekä hankkeen aikana.

Viikonloppuna vaihdoimme vapaalle ja suuntasimme viikonlopun mittaiselle safarille Tarangiren kansallispuistoon. Telttamajoituksemme oli puiston sisällä, joten saimme yöllä kuunnella leijonien karjuntaa ja hyeenoiden kiljuntaa aivan korviemme juuressa. Carita ja Katja pyörsivät lopulta aikeensa nukkua safariautossa ja Katjakin vietti koko yön fyysisesti teltassa, silmänräpäystäkään nukkumatta, muiden kuorsatessa autuaasti. Lukuisien hienojen eläinkokemusten lisäksi matkaa täydensi erinomaiset kokin valmistamat ruoat.

Tänään Tansaniassa oli yleinen lomapäivä, mutta tämä ei koskenut ”yrittäjinä” toimivia naisiamme eikä meitä. Suuntasimme siis Rauhun, jossa oli perjantain aikana valmistunut uusia tuotteita. Osa tuotteista oli myyntikuntoisia ja osan purimme heti kättelyssä, sillä niissä oli pahoja laatuongelmia. TVL talossa on nyt pieni ”kauppa”, josta voi ostaa naisryhmän valmistamia käsitöitä. Jatkossa tuotteita tuodaan myös Suomeen, joten pysy kuulolla, jos olet kiinnostunut. Keskiviikoksi pyysimme Lovenessia soittamaan ompeluopettajan, sillä saimme perjantaina hankittua ihania värikkäitä kitengejä, täytemateriaalia ja lankaa uusien tuotteiden valmistusta varten.  

Pieni "kauppamme" preerialla, eikun Moshissa ;)

Edistystä näkyvissä

 Olemme käyneet Raussa joka päivä. Tänään paikalla oli myös Loveness, jota perehdytettiin uusiin tuotteisiin, joiden valmistusta opetellaan. Eilen toisesta ompelukoneesta irtosi taas osa, jota kukaan naisista ei osannut laittaa takaisin. Myös ylä- ja alalangan pujottamisessa oli ongelmia, joten naiset näyttivät mieluiten ompelevan samalla langalla kankaan väristä riippumatta. Päätimme siis kutsua paikalle ompeluopettajan. Aamulla odottelimme opettajaa puolisen tuntia, jonka jälkeen sanoimme, että nyt riittää. Opettajalle soitettiin, mutta hän ilmoitti, ettei pääse tulemaan. Paikalle soitettiin Lovenessin naapuri, joka hänen sanojensa mukaan olisi erittäin hyvä opettaja. Odottelimme vielä ainakin toisen puoli tuntia, kunnes Lightness tuli ilmoittamaan, että opettaja on saapunut. Opettaja, Michael, korjasi aivan aluksi molemmat ompelukoneet. Molemmissa oli jälleen liian vähän öljyä ja toisessa oli jokin osa "upside down". Opettaja kävi naisten kanssa läpi, miten koneet tulee öljytä ja miten langan kireyttä säädetään. Kerroimme opettajalle, mitä tuotteita haluamme naisten valmistavan ja millaisia laatuongelmia aiemmissa tuotteissa on ollut. Opettaja lupasi tulla seuraavalla viikolla opettaman kädestä pitäen ko. tuotteiden tekoa. Kysyimme hänen mielipidettään valmistetuista tyynyliinoista ja hän vahvisti mielipiteemme siitä, että ne ovat jo aivan myyntikuntoisia. Olimme todella tyytyväisiä.

Yhteistyökuvioita selviteltiin myös paikallisen käsityöyrityksen kanssa. Uniq Batik niminen käsityöläisliike toimii Moshin keskustassa ja heillä on myynnissä erilaisia afrikkalaisia käsitöitä. He myös ompelevat vaatteita mittatilaustyönä. Putiikin omistaa aivan ihana nainen, joka oli heti valmiina auttamaan naisryhmää sekä toimimaan yhteistyössä kanssamme. Hän väläytteli jopa mahdollisuutta siihen, että kun naisten tekemät tuotteet alkavat olemaan laadultaan hyviä hän voisi ottaa niitä itselleen myyntiin. Ensi viikolla hän tulee tutustumaan tiloihin, joissa naisryhmä toimii ja hän lupasi myös esitellä meidät materiaalintoimittajalle, joka myy kankaita tukkuhintaan.  Niin ne asiat vaan alkavat edistyä pikkuhiljaa… tai kuten täällä on tapana sanoa: pole pole, hamna haraka africa… ei siis kiirettä afrikassa…

Kulttuurien välisiä kohtaamisia

Perjantaina kävimme ensimmaistä kertaa naisryhmässä tapaamassa naisia. Paikalla naisista olivat Sekunda ja Magreth. Pystyimme vihdoin maksamaan heille aiemmin valmistuneista toista ja samalla keskustelimme tuotteista, joita olemme ajatelleet heidän tekevän. Opettelimme myös ompelemaan avainlenkkejä. Osan valmistuneista tuotteista ostimme myytäväksi TVL-talon vapaaehtoisille.

Tänään palasimme naisryhmään opettamaan koristetyynyliinan ompelua. Perjantain aikana oli valmistunut n. 15 avainlenkkia, joista 10 läpäisi laadunvarmistuksemme. Koska olimme luvanneet maksaa aiemmista tuotteista, paikalle tuli myös kolmas ryhmän jäsen, Silivia. Loveness ei ole hetkeen käynyt ryhmässä, sillä hänen kylässään on ongelmia. 

Ensimmäinen ongelma naisryhmän parissa oli, etta molemmat ompelukoneet olivat rikki. Toinen oli ollut rikki jo viikon ajan. Naiset soittivat paikalle korjaajan, joka korjasi koneet. Niihin ei oltu lisätty tarpeeksi öljyä, joten ne olivat menneet jumiin. Kun koneet oli korjattu yritimme opettaa naisille, kuinka kitenge leikataan tyynyliinaa varten ja miten siihen tehdään kestävät saumat. Päivän aikana valmistui kaksi harjoituskappaletta. Huomisen aikana naiset saavat harjoitella itsenäisesti ja keskiviikkona menemme yhdessä ostamaan kitengeja Kibirilonista. Meidän on myös hankittava naisille otsalamput, silla viereinen perhe käyttää kaiken sähkon eikä sitä ole riittanyt päiväkodille eikä naisryhmälle, vaikka siitä on maksettu. Niinpä olemme päättäneet, että jatkossa sähkösta ei makseta. CD-soitinta voidaan käyttää paristoilla ja naiset voivat ommella otsalamppujen valossa.

Päiväkodilla tunnistimme lapsia kahden vuoden takaa. Kaikki olivat kasvaneet hurjasti. Lapsilla oli yha päällään samoja vaatteita, joita heille kaksi vuotta sitten toimme. Tänään annoimme heille vaatteet, jotka toimme Suomesta mukanamme. Ne näyttivat tulevan tarpeeseen, sillä osalla lapsista oli päällään kovin repaleiset vaatteet. Osa vaatteista jatettiin päiväkodille varavaatteiksi, sillä pienimmille saattuu yhä toisinaan vahinkoja. 

Viikonloppuna tutustuimme paitsi paikalliseen yöelämään, otimme osaa tuttavamme pojan rippijuhliin Arushassa. Tavanomaisina tuliaisina ostimme supermarketista öljya, riisia ja sokeria. Kun pääsimme perille, huomasimme, etta öljypullon korkki ei ollut kunnolla kiinni ja paljon öljya oli valunut kuljettajamme autoon. Hakuna matata, sanoi kuljettaja ja oli lähinnä huolissaan meistä.

Kuvittelimme juhlien olevan pienet juhlat perhepiirissa, mutta päädyimmekin osallistumaan ensin isoihin juhliin kirkon ulkopuolella, valokuvaukseen ja lopulta suomalaista hääjuhlaa muistuttavaan juhlaan. Olemme varmasti monen juhlijan kotialbumissa, sillä olimme ainoat wazungut eli valkoiset paikalla. Juhlien menu oli mielenkiintoinen. Alkuruoaksi nautimme vuohen sisäelimista ja aivoista tehtyä keittoa. Pääruoaksi paikalle kärrättiin itse vuohi päineen ja karvoineen kaikkineen. Vuoheen oli tökitty koktailtikuilla porkkananpaloja. Kahdella meistä jäi alkukeitto syömatta, mutta kolmas söi urheasti lähes kaiken, kunnes kuuli, mistä se oli valmistettu. 

 

Kohteessa!

Tiistai-iltana Tansanian kuuman kostea ilma iski vasten kasvoja Kilimanjaron kentällä. Pitkästä maahantulomuodollisuuksien jonosta päästyämme henkilökunnan kiinnostuksen herätti paitsi siviilisäätyni myös, no hieman epämääräisesti pakattu, lahjoituskassi käytettyjä vaatteita Raun päiväkodin lapsille. Topakkana tyttönä Katja sieppasi kassin ja marssi päättäväisesti miesten ohi ulos kentältä, jossa meitä vastassa oli afrikkalaistunut Carita ja paikallinen työntekijä Shaina. 

Pari ensimmäistä päivää on mennyt kohteessa käytännön asioita hoitaessa. Orientaatiota, valuutanvaihtoa, matkapuhelinliittymän avausta, ensiaputarvikkeiden ostoa päiväkodille ja naisryhmälle ym. Iltaisin olemme hoitaneet paperitöitä, kuten miettineet mitä tuotteita ja millaisia määriä naisryhmältä tilataan, mitkä ovat toiminnan kiinteät ja muuttuvat kustannukset ja millaista katetta voidaan tavoitella. Tähän saakka kankaita on ostettu Moshin keskustasta, jossa tarvittavat tositteet on helppo saada. Laajempi kangasvalikoima löytyy kuitenkin Kibirilonista, josta kuitteja on vaikea saada. Kävimme tänään ostamassa kirjakaupasta vihon valmiita kuittipohjia ja pyydämme myyjiä kirjoittamaan tarvittavat tiedot ostoksista niihin. Ensi viikolla suuntaamme Kibiriloniin hankkimaan materiaalit seuraavaa tilaustamme varten. 

Huomenna aamulla tapaamme naisryhmän jäsenet ja paikallisen vahvistuksen, Beatricen, avustuksella selitämme heille tilattavat tuotteet ja korvauksen, joka niistä heille maksetaan. Huomenna kierretään myös paikallisia myyntipisteitä ja yritetään saada jo valmistettuja tuotteita niihin myyntiin. Meille on selvinnyt, että naisryhmän tekemiä tuotteita on tietämättämme tuotu vapaaehtoisten mukana Suomeen ja myyty talolla. Myös tästä on laadittava ohjeistus, sillä meidän on pystyttävä kontrolloimaan naisryhmän materiaali- ja rahavirtoja niin kauan kun toiminta on yhdistyksen tukemaa.  

Kuullaan!