Kulttuurien välisiä kohtaamisia

Perjantaina kävimme ensimmaistä kertaa naisryhmässä tapaamassa naisia. Paikalla naisista olivat Sekunda ja Magreth. Pystyimme vihdoin maksamaan heille aiemmin valmistuneista toista ja samalla keskustelimme tuotteista, joita olemme ajatelleet heidän tekevän. Opettelimme myös ompelemaan avainlenkkejä. Osan valmistuneista tuotteista ostimme myytäväksi TVL-talon vapaaehtoisille.

Tänään palasimme naisryhmään opettamaan koristetyynyliinan ompelua. Perjantain aikana oli valmistunut n. 15 avainlenkkia, joista 10 läpäisi laadunvarmistuksemme. Koska olimme luvanneet maksaa aiemmista tuotteista, paikalle tuli myös kolmas ryhmän jäsen, Silivia. Loveness ei ole hetkeen käynyt ryhmässä, sillä hänen kylässään on ongelmia. 

Ensimmäinen ongelma naisryhmän parissa oli, etta molemmat ompelukoneet olivat rikki. Toinen oli ollut rikki jo viikon ajan. Naiset soittivat paikalle korjaajan, joka korjasi koneet. Niihin ei oltu lisätty tarpeeksi öljyä, joten ne olivat menneet jumiin. Kun koneet oli korjattu yritimme opettaa naisille, kuinka kitenge leikataan tyynyliinaa varten ja miten siihen tehdään kestävät saumat. Päivän aikana valmistui kaksi harjoituskappaletta. Huomisen aikana naiset saavat harjoitella itsenäisesti ja keskiviikkona menemme yhdessä ostamaan kitengeja Kibirilonista. Meidän on myös hankittava naisille otsalamput, silla viereinen perhe käyttää kaiken sähkon eikä sitä ole riittanyt päiväkodille eikä naisryhmälle, vaikka siitä on maksettu. Niinpä olemme päättäneet, että jatkossa sähkösta ei makseta. CD-soitinta voidaan käyttää paristoilla ja naiset voivat ommella otsalamppujen valossa.

Päiväkodilla tunnistimme lapsia kahden vuoden takaa. Kaikki olivat kasvaneet hurjasti. Lapsilla oli yha päällään samoja vaatteita, joita heille kaksi vuotta sitten toimme. Tänään annoimme heille vaatteet, jotka toimme Suomesta mukanamme. Ne näyttivat tulevan tarpeeseen, sillä osalla lapsista oli päällään kovin repaleiset vaatteet. Osa vaatteista jatettiin päiväkodille varavaatteiksi, sillä pienimmille saattuu yhä toisinaan vahinkoja. 

Viikonloppuna tutustuimme paitsi paikalliseen yöelämään, otimme osaa tuttavamme pojan rippijuhliin Arushassa. Tavanomaisina tuliaisina ostimme supermarketista öljya, riisia ja sokeria. Kun pääsimme perille, huomasimme, etta öljypullon korkki ei ollut kunnolla kiinni ja paljon öljya oli valunut kuljettajamme autoon. Hakuna matata, sanoi kuljettaja ja oli lähinnä huolissaan meistä.

Kuvittelimme juhlien olevan pienet juhlat perhepiirissa, mutta päädyimmekin osallistumaan ensin isoihin juhliin kirkon ulkopuolella, valokuvaukseen ja lopulta suomalaista hääjuhlaa muistuttavaan juhlaan. Olemme varmasti monen juhlijan kotialbumissa, sillä olimme ainoat wazungut eli valkoiset paikalla. Juhlien menu oli mielenkiintoinen. Alkuruoaksi nautimme vuohen sisäelimista ja aivoista tehtyä keittoa. Pääruoaksi paikalle kärrättiin itse vuohi päineen ja karvoineen kaikkineen. Vuoheen oli tökitty koktailtikuilla porkkananpaloja. Kahdella meistä jäi alkukeitto syömatta, mutta kolmas söi urheasti lähes kaiken, kunnes kuuli, mistä se oli valmistettu. 

 

Kohteessa!

Tiistai-iltana Tansanian kuuman kostea ilma iski vasten kasvoja Kilimanjaron kentällä. Pitkästä maahantulomuodollisuuksien jonosta päästyämme henkilökunnan kiinnostuksen herätti paitsi siviilisäätyni myös, no hieman epämääräisesti pakattu, lahjoituskassi käytettyjä vaatteita Raun päiväkodin lapsille. Topakkana tyttönä Katja sieppasi kassin ja marssi päättäväisesti miesten ohi ulos kentältä, jossa meitä vastassa oli afrikkalaistunut Carita ja paikallinen työntekijä Shaina. 

Pari ensimmäistä päivää on mennyt kohteessa käytännön asioita hoitaessa. Orientaatiota, valuutanvaihtoa, matkapuhelinliittymän avausta, ensiaputarvikkeiden ostoa päiväkodille ja naisryhmälle ym. Iltaisin olemme hoitaneet paperitöitä, kuten miettineet mitä tuotteita ja millaisia määriä naisryhmältä tilataan, mitkä ovat toiminnan kiinteät ja muuttuvat kustannukset ja millaista katetta voidaan tavoitella. Tähän saakka kankaita on ostettu Moshin keskustasta, jossa tarvittavat tositteet on helppo saada. Laajempi kangasvalikoima löytyy kuitenkin Kibirilonista, josta kuitteja on vaikea saada. Kävimme tänään ostamassa kirjakaupasta vihon valmiita kuittipohjia ja pyydämme myyjiä kirjoittamaan tarvittavat tiedot ostoksista niihin. Ensi viikolla suuntaamme Kibiriloniin hankkimaan materiaalit seuraavaa tilaustamme varten. 

Huomenna aamulla tapaamme naisryhmän jäsenet ja paikallisen vahvistuksen, Beatricen, avustuksella selitämme heille tilattavat tuotteet ja korvauksen, joka niistä heille maksetaan. Huomenna kierretään myös paikallisia myyntipisteitä ja yritetään saada jo valmistettuja tuotteita niihin myyntiin. Meille on selvinnyt, että naisryhmän tekemiä tuotteita on tietämättämme tuotu vapaaehtoisten mukana Suomeen ja myyty talolla. Myös tästä on laadittava ohjeistus, sillä meidän on pystyttävä kontrolloimaan naisryhmän materiaali- ja rahavirtoja niin kauan kun toiminta on yhdistyksen tukemaa.  

Kuullaan!

Työntekoa ja materiaalien hankintaa Tansanialaiseen tapaan

Nyt on kolme viikkoa takana Raun naisryhmän parissa. Paljon ollaan jo saatu aikaan, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Tällä hetkellä naisryhmässä käy säännöllisesti neljä innokasta ompelijan alkua ja melkein joka aamu he ilmestyvät paikalle, osa hyvissä ajoin ja osa vähän myöhemmin. Ryhmässä vallitsee kiva ja leppoisa tunnelma ja aamuisin on kiva mennä töihin. Pari viikkoa meni siihen, että sain naiset ymmärtämään että heidän pitäisi nyt oikeasti alkaa ompelemaan tuotteita, jos haluavat saada itselleen rahaa. Kun he pääsivät alkuun, tuotteita on valmistunut jo siihen tahtiin, että viikon päästä perjantaina lähdemme kiertämään heidän kanssaan tuliaiskauppoja ja yritetään saada tuotteita sinne myyntiin. Naiset ompelevat pieniä ja keskikokoisia kännykkäpusseja, olkalaukkuja, housuja, huiveja sekä tekevät kaulakoruja, rannekoruja ja korvakoruja. 

Maanantaina ohjelmassa on keskustella naisten kanssa projektimme tavoitteista sekä kuunnella heidän mielipiteitään toiminnasta. Haluamme myös, että jokaisella naisella on tietty rooli ryhmässä, jolloin he saavat kantaa toiminnasta vastuuta ja kokea olevansa osa projektia. Olemme käyneet yhdessä ostamassa heille mieluisia kankaita ompelua varten ja se olikin pitkä prosessi… Ostimme kymmenen erilaista kitengeä ja niitä valittiin tunnin verran ennen kuin mieluisat löytyi. Siinä alkoi kärsivällisyys olla koetuksella, kun piti jo kiirehtiä vankilalle töihin. Mutta pikkuhiljaa täällä alkaa tottua siihen, että vaikka et ihan tasan silloin olisi paikalla, kun on sovittu, se on enemmänkin kuin ymmärrettävää. Välillä ei oikein tiedä, että onko se rentouttavaa kun asioita ei täällä kiirehditä vai onko se enemmänkin rasite. Täsmällisenä suomalaisena on tottunut siihen, että töihin mennään silloin kun on sovittu, täällä sillä ei ole niin väliä, että oletko töissä tasan yhdeksän vai puoli kymmenen.

Myös lankojen ostaminen oli omanlaisensa kokemus… Lähdimme Rausta kaupunkiin ja pysähdyimme neljällä eri kioskilla kysymässä lankoja käsikoruja varten. Ostimme aina yhden lankakerän per kioski, koska heillä oli aina vain yhtä väriä myynnissä. Yritimme myös ostaa kutomispuikkoja, mutta täältä ei tunnu löytyvän kuin pelkkiä virkkuukoukkuja. Tällä hetkellä naiset kutovat puisilla puikoilla. Suomesta olisi nyt sitten tarkoitus tulla kunnon kutomispuikot Minnan ja Katjan matkassa. 

Kirjoittelemme taas myöhemmin, nyt alan odottaa Katjaa ja Minnaa saapuvaksi!

Matkakuume kasvaa

Carita on lähetetty matkaan ja on ollut aivan ihana lukea kuulumisia Moshista! Paljon on jo tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Carita painaa pitkää päivää naisryhmässä ja vankilalla ja odotetaan vaan, että päästää hommiin mukaan.  

Mun ja Minnan matka lähenee, kahden viikon päästä tähän aikaan on jo pari päivää Moshissa vietetty. Sitä ennen on vielä erinäisiä asia täällä hoidettavana. Rokotukset alkaa oleen kunnossa, samoin malarialääkitykset. Afrikkaan on kiva lähteä, mutta kyllä tuo droppimäärä, mitä sinne pitää hommata on aika hurja! Keltakuumerokotus on hyvä olla, jos ei jopa pakollinen. Samoin A- ja B-hepatiitti rokotus on syytä ottaa. Malarialääkitys ilman muuta ja jos lähtee maaseudullle, suosittelevat vielä rokotteita koleraa ja lavantautia vastaan. No viimeksi ne kaikki oli, mutta kyllä sieltä silti ameeba tarttui matkaan J Mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän asian puolesta J

Pikkuhiljaa on alettu pakkaileen ja kivasti ollaan saatu lahjoituksia. Minna keräilee lastenvatteita ja itse sain työpaikaltani Suomalaiselta Kirjakaupalta ison kassillisen lahjoitustavaraa niin vankilalle, kuin päiväkodillekin. Löytyy vihkoja, kyniä, leimasimia, saippuakuplia ja askartelutavaraa. Joten iso kiitos Hämeenlinnan Suomalaiselle Kirjakaupalle. Kyllä olette tehneet monta pientä iloiseksi!  

Carita päivittelee seuraavaksi kuulumisia Moshin suunnalta ja me aletaan valmistautumaan matkaan! Ollaanpa kuulolla.

-Katja_