Työntekoa ja materiaalien hankintaa Tansanialaiseen tapaan

Nyt on kolme viikkoa takana Raun naisryhmän parissa. Paljon ollaan jo saatu aikaan, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Tällä hetkellä naisryhmässä käy säännöllisesti neljä innokasta ompelijan alkua ja melkein joka aamu he ilmestyvät paikalle, osa hyvissä ajoin ja osa vähän myöhemmin. Ryhmässä vallitsee kiva ja leppoisa tunnelma ja aamuisin on kiva mennä töihin. Pari viikkoa meni siihen, että sain naiset ymmärtämään että heidän pitäisi nyt oikeasti alkaa ompelemaan tuotteita, jos haluavat saada itselleen rahaa. Kun he pääsivät alkuun, tuotteita on valmistunut jo siihen tahtiin, että viikon päästä perjantaina lähdemme kiertämään heidän kanssaan tuliaiskauppoja ja yritetään saada tuotteita sinne myyntiin. Naiset ompelevat pieniä ja keskikokoisia kännykkäpusseja, olkalaukkuja, housuja, huiveja sekä tekevät kaulakoruja, rannekoruja ja korvakoruja. 

Maanantaina ohjelmassa on keskustella naisten kanssa projektimme tavoitteista sekä kuunnella heidän mielipiteitään toiminnasta. Haluamme myös, että jokaisella naisella on tietty rooli ryhmässä, jolloin he saavat kantaa toiminnasta vastuuta ja kokea olevansa osa projektia. Olemme käyneet yhdessä ostamassa heille mieluisia kankaita ompelua varten ja se olikin pitkä prosessi… Ostimme kymmenen erilaista kitengeä ja niitä valittiin tunnin verran ennen kuin mieluisat löytyi. Siinä alkoi kärsivällisyys olla koetuksella, kun piti jo kiirehtiä vankilalle töihin. Mutta pikkuhiljaa täällä alkaa tottua siihen, että vaikka et ihan tasan silloin olisi paikalla, kun on sovittu, se on enemmänkin kuin ymmärrettävää. Välillä ei oikein tiedä, että onko se rentouttavaa kun asioita ei täällä kiirehditä vai onko se enemmänkin rasite. Täsmällisenä suomalaisena on tottunut siihen, että töihin mennään silloin kun on sovittu, täällä sillä ei ole niin väliä, että oletko töissä tasan yhdeksän vai puoli kymmenen.

Myös lankojen ostaminen oli omanlaisensa kokemus… Lähdimme Rausta kaupunkiin ja pysähdyimme neljällä eri kioskilla kysymässä lankoja käsikoruja varten. Ostimme aina yhden lankakerän per kioski, koska heillä oli aina vain yhtä väriä myynnissä. Yritimme myös ostaa kutomispuikkoja, mutta täältä ei tunnu löytyvän kuin pelkkiä virkkuukoukkuja. Tällä hetkellä naiset kutovat puisilla puikoilla. Suomesta olisi nyt sitten tarkoitus tulla kunnon kutomispuikot Minnan ja Katjan matkassa. 

Kirjoittelemme taas myöhemmin, nyt alan odottaa Katjaa ja Minnaa saapuvaksi!