Kulttuurien välisiä kohtaamisia

Perjantaina kävimme ensimmaistä kertaa naisryhmässä tapaamassa naisia. Paikalla naisista olivat Sekunda ja Magreth. Pystyimme vihdoin maksamaan heille aiemmin valmistuneista toista ja samalla keskustelimme tuotteista, joita olemme ajatelleet heidän tekevän. Opettelimme myös ompelemaan avainlenkkejä. Osan valmistuneista tuotteista ostimme myytäväksi TVL-talon vapaaehtoisille.

Tänään palasimme naisryhmään opettamaan koristetyynyliinan ompelua. Perjantain aikana oli valmistunut n. 15 avainlenkkia, joista 10 läpäisi laadunvarmistuksemme. Koska olimme luvanneet maksaa aiemmista tuotteista, paikalle tuli myös kolmas ryhmän jäsen, Silivia. Loveness ei ole hetkeen käynyt ryhmässä, sillä hänen kylässään on ongelmia. 

Ensimmäinen ongelma naisryhmän parissa oli, etta molemmat ompelukoneet olivat rikki. Toinen oli ollut rikki jo viikon ajan. Naiset soittivat paikalle korjaajan, joka korjasi koneet. Niihin ei oltu lisätty tarpeeksi öljyä, joten ne olivat menneet jumiin. Kun koneet oli korjattu yritimme opettaa naisille, kuinka kitenge leikataan tyynyliinaa varten ja miten siihen tehdään kestävät saumat. Päivän aikana valmistui kaksi harjoituskappaletta. Huomisen aikana naiset saavat harjoitella itsenäisesti ja keskiviikkona menemme yhdessä ostamaan kitengeja Kibirilonista. Meidän on myös hankittava naisille otsalamput, silla viereinen perhe käyttää kaiken sähkon eikä sitä ole riittanyt päiväkodille eikä naisryhmälle, vaikka siitä on maksettu. Niinpä olemme päättäneet, että jatkossa sähkösta ei makseta. CD-soitinta voidaan käyttää paristoilla ja naiset voivat ommella otsalamppujen valossa.

Päiväkodilla tunnistimme lapsia kahden vuoden takaa. Kaikki olivat kasvaneet hurjasti. Lapsilla oli yha päällään samoja vaatteita, joita heille kaksi vuotta sitten toimme. Tänään annoimme heille vaatteet, jotka toimme Suomesta mukanamme. Ne näyttivat tulevan tarpeeseen, sillä osalla lapsista oli päällään kovin repaleiset vaatteet. Osa vaatteista jatettiin päiväkodille varavaatteiksi, sillä pienimmille saattuu yhä toisinaan vahinkoja. 

Viikonloppuna tutustuimme paitsi paikalliseen yöelämään, otimme osaa tuttavamme pojan rippijuhliin Arushassa. Tavanomaisina tuliaisina ostimme supermarketista öljya, riisia ja sokeria. Kun pääsimme perille, huomasimme, etta öljypullon korkki ei ollut kunnolla kiinni ja paljon öljya oli valunut kuljettajamme autoon. Hakuna matata, sanoi kuljettaja ja oli lähinnä huolissaan meistä.

Kuvittelimme juhlien olevan pienet juhlat perhepiirissa, mutta päädyimmekin osallistumaan ensin isoihin juhliin kirkon ulkopuolella, valokuvaukseen ja lopulta suomalaista hääjuhlaa muistuttavaan juhlaan. Olemme varmasti monen juhlijan kotialbumissa, sillä olimme ainoat wazungut eli valkoiset paikalla. Juhlien menu oli mielenkiintoinen. Alkuruoaksi nautimme vuohen sisäelimista ja aivoista tehtyä keittoa. Pääruoaksi paikalle kärrättiin itse vuohi päineen ja karvoineen kaikkineen. Vuoheen oli tökitty koktailtikuilla porkkananpaloja. Kahdella meistä jäi alkukeitto syömatta, mutta kolmas söi urheasti lähes kaiken, kunnes kuuli, mistä se oli valmistettu.